torstai 20. joulukuuta 2012

Kiitos vuodesta 2012 rakas

Rakas Panu

Olet uupunut, kuvailit että jos olisit talo niin takasta on puut loppu. Takka ei enää lämmitä.

Viimeinen vuotemme on ollut rikas. Perustimme yrityksen. Teimme yhdessä uusia tuotteita parisuhdetyöhön, sinä teit kovasti työtä myös aputoiminimi  ISOKuvan puitteissa. Pidit tuleville ja uusille isille isäryhmiä. Teimme  ja esitimme musiikkia yhdessä. Tytöt saivat olla 4 päivää viikossa kotona. Olit läsnäoleva ja leikkivä isä aina kun töiltäsi ehdit.
Rakastan Sinua! Olen kiitollinen siitä kuinka tytöt eilen illalla ikävöivät sinua kun oli minun vuoroni nukuttaa ja kuinka esikoisemme rauhoittui heti syliisi kun saavuit paikalle. Olet meille tytöille tärkeä. Riittää että olet, sinun ei tarvitse olla mitään enempää, olet riittävä ja rakastettava juuri noin.
Haluan olla tukenasi, mutta tiedän etten voi auttaa sinua. Se saa minut tuntemaan oloni välillä avuttomaksi. Tämä on sinun prosessisi. En voi tietää mitä tulet oppimaan, millaisia päätöksiä tulet tekemään töiden ja harrastusten suhteen. En voi tietää mikä sinulle on parasta. Mutta tiedän, että kun olet kulkenut läpi uupumuksen ja löytänyt takkaasi puut jotka lämmittävät, niin se on meille kaikille parasta. Takka lämmittää silloin meitä kaikkia.
Olen huojentunut että olet hakenut apua. En tiedä mistä puut löytyvät, en sitä miten pitkän ja minkälaisen matkan joudut kulkemaan jotta pääset perille. Toivon ja rukoilen että löydät oikeaa apua. Toivon ja rukoilen että matkasi on turvallinen ja uskon, että selviät haasteista joita matkalle sattuu. Toivon etten yritä tasoittaa tietäsi vaan yritän luottaa siihen että kumpareilla ja esteillä on tarkoituksensa.
Luotan sanoihisi että minua et halua vaihtaa. Niihin sanoihin nojaan päivittäin kun yhä uudelleen törmään tosiasiaan etten voi odottaa sinulta tukea tai lämmitystä itselleni. En niin kauan kun puut ovat loppu. Ymmärrän sen, miten voisit lämmittää minua kun sinulla on kylmä?
On välillä vaikea muistaa että olet matkalla kun ulospäin näyttää kaikki samalta kuin ennen matkaasi. Istut siinä keittiön pöydän ääressä ja juot aamukahvia. Tahtoisin välillä hypätä syliisi ja nauraa yhdessä jollekin hassulle asialle. Sen aika ei ole nyt, luotan että sen aika tulee vielä. Voin vain odottaa ja kertoa sinulle että rukoilen matkallesi kaikkea mitä tarvitset. Ja uskoa siihen että löydät perille. Lupaan hoitaa itseäni tekemällä itselleni tärkeitä  asioita, puhumalla ystäville ja hankkimalla tukea lastenhoitoon. Sinun ei tarvitse kantaa huolta meistä tytöistä, meistä on hienoa että isä hoitaa itsensä kuntoon.
Olen ylpeä siitä että lähdit matkalle kohti tuntematonta. Et voi tietää mitä matkan varrella opit itsestäsi, mitä meistä, mitä elämästä. Otat yhden askelen kerrallaan kohti itseäsi..
Jatketaan tästä, yhdessä, perheenä, yksi hetki kerrallaan. Tämä on elämää, Samuli Putron sanoin: " En vaihtais sekunttiakaan. En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja, en jäätä joka murtui en kirkonkelloja. Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt."
Jouluun on 4 yötä. Se antaa toivoa joulun sanomassa on lupaus, lupaus siitä että matkasi on viitoitettu ja yksin sinun ei tarvitse kulkea hetkeäkään..
-Saara