maanantai 19. marraskuuta 2012

Kiireestä touhuamiseen



Minä ja perheeni, kuten monet muutkin, me kärsimme kiireestä tai siltä että tuntuu kiireiseltä. Kiireen huonoista puolista puhutaan paljon. Olen kyllästynyt valittamaan. Oma tilanteeni on pakottanut minut kysymään onko kiireessä mitään hyvää?

Ensi tartun hokemaan kiire on asenne ja että siihen voi itse vaikuttaa. Ainakin olen huomannut että asenteeni, eikä edes toimenpiteet kalenteriin tai lisääntynyt ein sanominen eivät ole auttaneet poistamaan kiirettä. Kahden pienen tytön yrittäjä vanhempina olemme todenneet että meillä on paljon tekemistä niin arkena kuin vapaapäivinä. Suunniteltuun arkeen tulee usein odottamattomia asioita, kuten lasten sairastelu, tai kodinkoneen hajoaminen, jotka tuovat kiireen tuntua. Joutenolo vapaapäivinä on saanut eri merkityksen nyt kun on kaksi pientä energiapakkausta jotka ansaitsevat vanhempiensa huomion kun siihen on mahdollisuus. Näin ollen on itsensä kiusaamista odottaa sitä, että voisi olla tekemättä mitään. Tai ainakin sekin täytyy olla merkittynä kalenteriin ja sovittuna puolison kanssa. Tyyni ja seesteinen, rauhallinen elämä on ihanne jota tavoitellessani saan palkakseni jatkuvaa syyllisyyttä siitä että melkein päivittäin törmään yhä uudelleen ja uudelleen kiireiseen todellisuuteen jota asenteeni ei ole onnistunut muokkaamaan..  

Turhautumiseni saa minut haluamaan muutosta.  Aluksi vaihdan sanan kiire touhukkaaksi. Negatiivinen sävy katoaa välittömästi. Positiivista touhukkaassa elämän vaiheessa on että ei tarvitse pitkästyä eikä käyttää aikaa sen miettimiseen että löytäisi tekemistä. Positiivista on myös huomata että avain onneen löytyy touhuamisenkin keskellä hyväksymisestä. Olen siis päättänyt hyväksyä että tämä elämäntilanne on touhukas, meillä on paljon tekemistä ja vastuuta, eikä vähäisimpänä ollenkaan vanhemmuus. Olemme puolisoni kanssa myös luonteeltamme sellaisia että tykkäämme tehdä asioita. Voi olla että olemme myös hieman ahneita ja innokkaita tekemään liikaa. Sykimme elämälle. Meillä on parisuhde josta meidän tulee pitää entistä paremmin huolta kaiken touhuamisen keskellä. Hyväksymisen kautta olen löytänyt touhukkuudesta myös eteenpäin vievää energiaa.
Parisuhde kärsii touhuamisen keskellä usein kohtaamattomuudesta ja kahdenkeskisen ajan puutteesta. Tämä asia on otettava vakavasti. Kiinnitän tästä eteenpäin huomiota että touhuamisen keskellä pyrin antamaan entistä enemmän positiivista palautetta, kerron useammin että rakastan. Voin myös valittamisen sijasta rohkaista puolisoa töiden kanssa ja kertoa että arvostan sitä mitä hän tekee perheemme eteen. voin myös helpottaa arkeamme tekemällä rakkauden tekoja. Ensimmäisenä kääntää pääni kun minulle puhutaan. Tätä kaikkea voin kertoa tarvitsevani myös puolisoltani. Vapautan itseni jatkuvasta syyllisyydestä keskittymällä tähän hetkeen ja tähän päivään ja nauttimalla touhuamisen keskellä niistä pienistä katseista, kosketuksista ja yhdessä tekemisistä mitä touhukas arki tarjoaa. Tyyneys voi olla piilotettuna myös touhun keskelle, sekin on asenne joka lähtee hyväksymisestä ja siitä että keskittyy siihen mitä on jonkin tavoittamattoman haikailun sijasta. Ehkä se oikea asenne löytyykin luovuttamisen ei yrittämisen kautta..
Tämä kaiken oivaltamisen avuksi sopi taas mainio ja ihana tyyneysrukous..

" Jumala suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan"

-saara