keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulumieltä

Viimeisen kuukauden aikana suurimmassa osassa perheistä on ajatukset pyörineet joulun ympärillä. Niin meilläkin, vaikka monet ulkoiset puitteemme ovat olleet vaarassa sortua. Meillä on ollut läheisen sairastumista, taloustilanteen yllättävää kiristymistä, ilmanvaihto-ongelmia talossa. Olen muutamana päivänä niellyt kyyneleeni ja sen surun joka on noussut kun mieleen on hiipinyt ajatus että olisimme jotenkin huonompi-osaisia. Mistä se tunne on noussut ajoittain? 

Olen seurannut keskusteluja jossa ihmiset pohtivat kuinka on väärin lapsia kohtaan ostaa kierrätysleluja tai vaatteita jotka kuuluvat perusoikeuksiin. On pakollisia joulukonsertteja, pikkujoulureissuja jne. Onko todella näin, huomaan että minulle nousee pieni suuttumuksen puna poskilleni. Mille haluan sanoa ei, mikä minussa aiheuttaa suuttumusta? Huomaan sortuneeni yleisen mielipiteen ja ulkoisten paineiden uhriksi. En usko että olemme edes mikään harvinaisuus maassamme.

Tämä on meidän perheellämme kolmas joulu jolloin rahat on tiukilla ja jo pelkkä jouluruokien ostaminen tuntuu kaatavan talouden. Olemme tässä tilanteessa olleet omien valintojemme vuoksi. Halusimme viettää aikaa lasten kanssa kotona ja siirtää päivähoitoon menoa ja nyt haluamme antaa RISAPARI toiminnalle mahdolllisuuden.
Olemmeko kärsineet valintojemme vuoksi näinä jouluina, olemmeko jääneet paitsi jostain olennaisesta?  Lähden nyt selvittämään asiaa listaamalla mitä hyvää näissä jouluissa on ollut.
  •  Meillä on ollut yhteistä aikaa kun ei ole tarvinnut juosta joululahjaostoksilla.
  •  Olemme saanet mielenkiintoisia kokemuksia kun olemme osallistuneet ilmaisiin esim. seurakuntien järjestämiin joulutilaisuuksiin kalliiden konserttien sijasta.
  •  Olemme käneet laulamassa palvelutalossa pikkujoulujen sijasta.
  • Me -henki on lisääntynyt parisuhteessa kun olemme kannustaneet toisiamme elämään päivä kerrallaan ja olemaan vertaamatta jouluamme muiden jouluun.
  • Olemme saaneet viettää aikaa läheistemme seurassa.
  •  Kierrätys on oikeasti hieno juttu
Jo nyt huomaan että olemme itseasiassa saaneet niin paljon etten enää huomaa kaipaavani mitään lisää.
Ja loppujenlopuksi eikö se joulun lapsi ole se asia mikä joulussa merkitsee..

Rauhallista, rakkaudentäyteistä ja omannäköistä joulua jokaiseen kotiin.

-Saara




blogin kanssa ihmettelyä

No tässä sitä ollaan. Näin se bloggarin ura alkaa minullakin kaikesta vastustamisestani huolimatta. Myönnän kuuluvani siihen joukkoon joka oman laiskuutensa takia vastustaa kaikkea tietotekniikkaan liittyviä asioita. Nöyrryn ja totean, kuten naamakirjankin kanssa, että aika näppäräähän tämä ajatusten jakaminen on nykytekniikalla. Olen ajatellut jakaa arkisia ajatuksiani, tuskastumisiani ja niitä onnistumisen hetkiä. Haluan jakaa omia ajatuksiani perheen arkeen ja parisuhteeseen liittyen. Annan ajatusten virrata ja kerron omia kokemuksiani.